munasarja, koeputkihedelmöitys

vauva, jalat, käsi

Koeputkihedelmöityshoito eli IVF-hoito on vakiinnuttanut paikkansa tehoikkaimpana lapsettomuuden hoitokeinona viimeisten 30 vuoden aikana. Kopeutkihedelmöityshoito (in vitro fertilization) voidaan käyttää lähes kaikissa lapsettomuusongelmissa, niin naisesta kuin miehestäkin johtuvissa hedelmällisyyshäiriöissä. Alunperin hoito kehitettiin niitä pareja varten, joiden hedelmättömyyden syynä oli munajohtimien tukos. IVF-hoitoa käytetään niissä tapauksissa, joissa hedelmöitymisen ja raskauden alkamisen todennäköisyys muilla keinoin on hyvin pieni. Väestöliiton IVF-klinikka on esimerkiksi sertifioitu kumppani hedelmöityshoitoihin.

Tekniikka

Koeputkihedelmöitys on menetelmä, jolla munarakkuloiden kasvua edistetään ihon alle pistoksina annettavan munarakkulan kasvua stimuloivan aivolisäkehormoni gonadotropiinin eli FSH-hormonin avulla. IVF-hoidossa munasarjoihin pyritään kasvattamaan useampia munarakkuloita kerrallaan. Munasolut otetaan talteen ultraääniohjatussa munasolujen keräyksessä. Laboratioriossa munasolut hedelmöitetään pestyillä siittiöillä, jota kutsutaan maljahedelmöitykseksi. Hedelmöityneitä munasoluja ja niistä kehittyneitä alkioita viljellään laboratoriossa soluviljelykaapeissa tarkasti valvotuissa olosuhteissa alkionsiirtopäivään asti.

Riskit

Koeputkihedelmöityshoitoihin liittyy jonkin verran erilaisia riskejä, jotka harvinaisuudestaan huolimatta saattavat olla toisinaan hyvin vaarallisia. Ulkomailla tehtyjen tutkimusten mukaan hoitoja saavilla naisilla esiintyy 1,5 – 8,3 prosentissa hoitosykleistä erilaisia komplikaatioita. Suomalaisia tutkimuksia aiheesta ei kuitenkaan ole, mutta Stakes on seurannut hedelmöityshoitojen määrää ja tehoa jo vuodesta 1992 ja kerännyt systemaattisesti tietoa niiden aiheuttamista komplikaatioista vuodesta 2001 alkaen.

Yksi yleisimmistä komplikaatioista on munasarjojen hyperstimulaatio -oireyhtymä. Oireyhtymässä naisen elimistö reagoi liian voimakkaasti munasolujen kypsyttämiseksi annettuihin hormonihoitoihin, ja laukaisevana tekijänä pidetään istukkahormonipistosta tilanteessa, jossa elimistön estrogeenipitoisuudet ovat liian suuria. Oireita tulee yleensä muutamasta päivästä viikkoon istukkahormonipistoksen jälkeen, mutta toisinaan saattaa olla vaikeaa erottaa taudin lievä muoto normaaleista hormonien aiheuttamista vaikutuksista. Oireita ovat yleensä vatsan turpoaminen, painonnousu, vatsakivut ja hengenahdistus. Korkeat estrogeenipitoisuudet altistavat veritulppien syntymiselle. Riskiä nostaa ennestään munasarjojen hyperstimulaatio-oireyhtymän kehittyminen ja alkava raskaus.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>