Geenit ohjaavat ravintoa

Kaikkien ruoan ystävien yllätykseksi ruokavalintoihin vaikuttavat monien tekijöiden lisäksi myös geenit. Jo jonkin aikaa on tiedetty, että maistamisen perustekijät ja kielen makusolujen toiminta on aivan erilaista, kuin mitä aiemmin luultiin. Makukokemukset ovat aina yksilöllisiä ja erot johtuvat monista eri tekijöistä. Tietysti näitä ovat esimerkiksi elämänhistoria ja erilaiset henkilökohtaiset mieltymykset. Kuitenkin myös geenit selittävät makuaistin toimintaa, niin yllättävää kuin se voikin olla.

Vaikutuksia ravitsemukseen

Makuaistin geneettisiä aspekteja on nyt selvitetty tutkijoiden osalta todella innokkaasti. Makugeenien uskotaan vaikuttavan ravitsemukseemme. Sen uskotaan vaikuttavan ihmisen intoon syödä vitamiini -ja kivennäispitoisia ruoka-aineita, jotka ovat terveydelle todella tärkeitä. Erityisesti geenien vaikutus ruokavalintoihin on tullut ilmi siinä, miten maistamme karvaan ja happaman. Geenejä, jotka koodaavat hapanta, on löydetty kahdesta eeri geenijoukosta. Ne vaikuttavat voimakkaasti siihen, millä innolla ihminen rikastaa ruokavaliotaan hedelmin ja marjoin. Monet hedelmät ja marjat kun sisältävät happamia aromiaineita.

Karvaan aistimista ohjaavat geenit aiheuttavat itse asiassa vielä vahvempia reaktioita. Ne, jotka ovat herkkiä karvaalle, käyttävät vähemmän kasviksia kuin muut. Kasvikset sisältävät paljon terveydelle hyödyllisiä bioaktiivisia yhdisteitä. Näitä ovat muun muassa antioksidantit, syanaatit ja polyfenolit ja ne ovat yleensä karvaita. Jos ihminen on herkkä karvaalle, hän maistaa esimerkiksi pinaatin ja parsakaalin todella pahoina. Selkeimmin tämän voi nähdä karvaiden marjojen, kuten puolukoiden kohdalla. Jos ihminen on herkkä karvaalle, hän ei todennäköisesti pysty syödä puolukoita ellei lisää niiden joukkoon todella runsaasti sokeria.

Karvaan aistimista ohjaavia geenejä tunnetaan tällä hetkellä paljon enemmän, kuin happaman  geenin, sillä niitä tunnetaan jo noin kolmekymmentä kappaletta. Kaikki ne kuuluvat samaan geeniperheeseen. On myös tunnistettu yksi geeni, josta löytyy todella aktiivinen muoto. Jos ihmisellä on se, on hyvin mahdollista ettei hän siedä mitään karvasta makua. Suomalaisilta tätä geenin varianttia on otaksuttu löytyvän noin 15 prosentilta. Toisessa ääripäässä, jossa siis karvaat aromit eivät häiritse ihmistä laisinkaan, on suomalaisista noin kolmasosa. Loput kansastamme sijoittuu sitten näiden kahden ääripään väliin.

Kotitesti

mansikkatesti

Tätä asiaa voi testata leikkimielisesti kotioloissa. Se onnistuu esimerkiksi mansikalla. Sinä ja ystäväsi voitte ottaa molemmat tuoreet mansikat ja asettaa ne suuhunne. Sitten on tarkoitus puristaa sieraimet tiukastikiinni sormillaan. Tämän jälkeen teidän tulee hengittää vain suun kautta, sitten pureskella mansikkaa hetken ja maistella sitä. Kun sieraimet ovat kiinni, voitte molemmat maistaa hieman makeaa ja hieman myös karvasta. Kun vapautatte nenänne, koette molemmat täydellisen mansikan aromin. Tämä koe tietysti osoittaa ennen kaikkea sen, miten hajuaistilla on suuri vaikutus siihen, miten koemme maut. Samalla makukokemus tosiaan on yksilöllinen: jos sinun mielestäsi mansikka maistui ennen kaikkea happamalta, voi se toisen mielestä ollakin makea.

Nämä uudet tiedot osoittavat entistä selvemmin todeksi vanhan sanonnan: makuasioista ei voi kiistellä. Niistä ei siis todella voi, sillä makuasioita ohjaavat viime kädessä geenit!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>