3dprint
Jo monen vuoden ajan on puhuttu kehonosien monistamisesta 3D-tulostinten avulla. Ihmiskudosta on onnistuneesti printattu jo aikaisemmin, mutta viime viikolla Helsingin Sanomien uutisistakin sai lukea tieteen edistyksestä, sillä tällä kertaa osat tulostettiin käyttämällä eläviä soluja. Tämä tarkoittaa sitä, että elävällä kudoksella printattuun osaan saadaan helpommin kasvatettua verisuonisto ja siten tulostettu kehonosa pystyy toimimaan halutulla tavalla ja sopeutumaan siirrettyyn kehoon, sillä verisuonten avulla kehonosaan siirtyy happea ja ravintoa.

 

3D -bioprinttauksen vaiheet

Miten tähän on sitten tultu? Asiaa on tutkittu jo reilut 20 vuotta, jolloin tutkijat aloittivat kudoksen ja solukon tutkimisen luodakseen itse uusia kehonosia. Eräänlainen murros syntyi vuonna 1998, kun amerikkalaiset tutkijat löysivät tavan eristää ja kasvattaa ihmisen kantasoluja. Ihminen saa siis alkunsa yhdestä hedelmöitetystä solusta, joka sitten jakautuu triljooniksi erilaisiksi solutyypeiksi. Tutkijat halusivat kontrolloida eristettyjä soluja ja siten kasvattaa niitä haluttuun muotoon. Aluksi kasvatettiin ihokappaleita palovammoista kärsineille henkilöille.

Bioprinttereillä on tähän mennessä saatu aikaan kehonosien ja elinten miniatyyrimalleja, kuten aivokudosta tai munuaisia. Ongelmana on kuitenkin ollut se, ettei tulostettuja osia ole pystytty ns. pitämään hengissä, koska niihin ei ole osattu kiinnittää toimintoja, joita tarvitaan onnistuneessa siirrossa elävään kohteeseen. Ne ovat usein olleet liian heikkoa tekoa, jotta esimerkiksi suonia olisi voitu istuttaa.

3dprinterYhdysvaltalainen Wake Forest Institute for Regenerative Medicine at Winston-Salem on käyttänyt viime vuosikymmenen uudenlaisen tulostimen kehittelyyn. Tuloksena on uusi bioprintteri, jolla voidaan tulostaa kehonosia käyttämällä hajoavia materiaaleja osion muotoiluun sekä vesipohjaisia geelejä, jotka sisältävät eläviä soluja. Haasteena oli kuitenkin jo edellämainittu kehonosan ylläpito. Tällä kertaa printtaamisessa käytettiin eräänlaista “mustetta”, jonka tarkoituksena on pitää soluja yhdessä, mutta myös kuljettaa ravintoaineita. Koska oikeilla aineilla osaan oli pystytty luomaan pieniä kanavia ympäriinsä, tämä muste kulkeutui osan sisällä oleviin soluihin saakka näin varmistaen veden, ravinteiden ja hapen kuljetuksen.

 

Tulevaisuus

Nyt tutkijoiden aikeissa on näiden kehonosien liittäminen ensin laborioeläimiin, mutta mahdollisesti myöhemmin tulevaisuudessa myös ihmisiin. The Guardian -lehden artikkelin mukaan esimerkiksi oikean kokoisia ihmiskorvia on jo onnistuneesti liitetty rottien ihoon, ja rusto- ja hermokudos alkoivat kasvaa normaalisti. Odotammekin innolla seuraavien vuosien tuloksia!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>